Muutama minuutti enää ja se on sitten JOULUKUU!
Kaksi vuotta sitten meillä oli jouluna tälläinen:
Ja himpurainen, nyt se(kin) on tämänmoinen (jo):
Pikku Kirppuni on reipas ja rempseä kerholainen, pieni ja pippurinen pikku "tuholainen" :D
Pikkusisko joka raivaa tiensä ja tahtonsa ohi muiden! Se omapäisyys, jääräpäisyys, omatahto ja halu ja päättäväisyys on jotain ihan omaa luokkaansa. Joku voisi kutsua sitä uhmaksi, mutta meillä se on Neidin luonnetta ;) heh..
Mutta asiaan.. Aikani kuluksi, uteliaisuuttani, tiedonhaluisuuttani, omaksi ilokseni, teidän iloksi, joulun kunniaksi kyselen mä nyt, mikä/mitkä on teidän ehdottomasti parhaita Joulumuistojanne? Entä karmeimpia? Jos napshataa vastaus, joka saat mut nauramaan, itkemään tai muuten vain putoamaan tuolilta, lupaan palkita sen pienellä Jouluyllärillä :) Eiks jeah!? Nyt sormet näippäimistölle ja tekstiä tuottamaan! Tää mamma tahtoo saada kommentteja! Ja kuulla teistä ja teidän juttujanne! Tää tahtoo ammentaa "blogi piiriään", ja päästä lähemmäksi teitä!
Oma Luonne kuulostaa tutulta...;) Ihana tyttö ja ihana idea! Minustakin olisi mukavaa tutustua paremmin muihin bloggaajiin, siksi heti kommentoimassa. :)
VastaaPoistaLapsuuteni joulut vietimme aina isovanhempieni luona. Herkuttelimme ja me lapset odotimme jännittyneinä joulupukkia, joka yleensä jätti suuret lahjakassit ovelle. Muistan pistelevän kuusen, mummon leipoman pullan tuoksun, piparien napostelun, kynttilät ja tunnelman... Sittemmin roolit ovat vaihtuneet, isovanhemmat tulevat nyt vanhempieni luo ja saavat vuorostaan nauttia valmiissa pöydässä.
Kaksi vuotta sitten jouluna minä olin elämäni kunnossa, vaikkakaan pienten jalkojen ansiosta en ollut aatonvastaisenä yönä juuri saanut nukkua. Kenties hieman jännitti, enimmäkseen odotin innolla. Joulupaketeista kuoriutui jotakin pehmeää, toinen toistaan pienempää ja suloisempaa. Suuressa vatsassanikin jammailtiin joululaujen tahdissa. Tammikuussa, kolme päivää viisivuotispäivämme jälkeen, saimme tummatukkaisen pojan.
Tänä vuonna minulla ei ole ollut joulufiilistä ennen kuin nyt. Minä aloin todella odottaa joulua tänä aamuna kun näin poikani säihkyvät silmät hänen avatessaan ensimmäistä joulukalenterin luukkua. Miten haltioissaan voikaan pieni ihminen olla. <3
Kyllä ne parhaat muistot ovat yleisesti sitä, että aina oli (ja on) suku ympärillä, paljon sakkia ja se yhteinen lämmin tunnelma kaikkine perinteisine joulujuttuineen... Nyttemmin, kun mummut ja vaarit ovat muuttaneet pilven päälle, tunnelma on erilainen. Toivon kuitenkin, että lapseni nyt taas vuorostaan saavat niitä muistoja...♥
VastaaPoistaJa kyllähän ne omat joulu-synttäritkin aina mielessä pysyvät:)
Pakko sanoa etten muista mitään "kamalaa" jouluistani.. noh, se nyt oli aika kurjaa kun eräs nimeltämainitsematon lapseni pienenä ei saanut jotakin mitä oli toivonut, istui salaa vaatekaapissa ja itki..oli kurja olo toisen puolesta ja samaanaikaan pieni kiukkukin "kiittämättömyydestä", koska kyllähän niitä paketteja silti tuli paaaljon..
Mää muistan aina lapsuuteni joulun,kun Äiti piilotti tosi hyvin lahjat,kun meni itse iltavuoroon töihin.Yleensä aina olin niitä heilutellut jo ja tiesin mitä on tulossa,kun äitiä odotimme kotia.Isä piti huolen että ruokaa syötiin kun äiti oli kotona ja kaikki yhdessä ja lahjat vasta sitten.No äitipä ei muistanukkaan missä lahjat oli..koko yö etittiin ja itkussa mentiin nukkumaan.Joulupäivänä vasta löydettiin lahjat,kun äiti oli nukkunut väsymyksensä pois :)Nyt naurattaa,sillon ei.
VastaaPoistaKyllä se ihanin joulumuisto taitaa olla 7 vuoden takaa, kun perheen kolmas lapsi syntyi 3 pvää ennen aattoa. Muistan, kuinka vuosi aiemmin yksi tuttavani synnytti joulukuun puolivälissä lapsen ja ajattelin silloin, että olisi ihanaa saada "joulunlapsi", vaikkakin se sitten vuosien päästä "kiittää" vanhempiaan tylsästä synttäriajasta. Mutta tuo "haave" toteutui sitten meillä ja ainakin vielä poika tykkää kun saa lahjoja jo muutama päivä ennen joulua ja on paljon lelulehtiä, joista valita synttärilahja ;)
VastaaPoistaNyt on ollut minullakin joulunodotusmieli kadoksissa, on niin suuria asioita tapahtumassa taas, että meinaa joulukin jäädä kakkoseksi... no, onneksi asia ratkeaa näinä päivinä niin pääsee virittäytymään jouluun kunnolla, saattaahan se olla viimeinen joulumme tässä kodissa ja paikkakunnalla... ;)
Mä oon jouluihminen, nautin jo pitkälti etukäteen jouluvaloista, kynttilöistä ja joululahjojen miettimisestä ja laittamisesta.
VastaaPoistaLapsuuden parhaita joulumuistoja taitaa olla yhdessäolo perheen ja isovanhempien kanssa, yhdessä pelaaminen, herkuttelu ja lukeminen kaikessa rauhassa. Ihanaa oli sisarusten kanssa koristella piha kynttilöin ja odottaa pukkia..
Nykyään nautin omien lasten ilmeistä ja silmien loisteesta, ja ihastuneen onnellisista kommenteista kun aattoaamuna löytyy kaikille jotain pientä kuusenalta, jonka turvin jaksaa iltaan ja pukin tuloon asti.
Ihanaa rauhoittua ja vaan olla. Ellei satu olemaan työpäivä...
Kurjaa joulua en muista.
Tosin lapsena toivoin monena jouluna matikan kirjaa ja Herttasen perhettä (barbijuttuja), joita en koskaan saanut... :)
PAras joulumuisto on varmaan se,kun synnyin, tosin sitäkään en itse muista ;D
VastaaPoistaKamalin jouluaatto on ollut 11v. sitten kun jouduin olemaan korvakipuisen ja kuumeisen 1,5v lapsen kanssa päivystyksessä 6 tuntia jonottamassa. Auto oli jäätynyt ja julkisia busseja kulki harvakseltaan. Pakkasessa odoteltiin pysäkillä... Ja kaiken päälle laskettuun aikaan oli 3 viikkoa. Olin ihan poikki kun pääsimme kotiin, ja joulumieli oli kyllä kaukana. Onneksi kotona oli lämmin joulutunnelma, kynttilöitä sytytelty jo pihalle, kauniita joululauluja soimassa ja valmiit hyväntuoksuiset ruoat odottamassa <3
Hauskin joulumuisto on 13 vuoden takaa, kun sun pienempi pikkuveljesi luikautti reippaasti joulupukille laulun; "muumipeikko, pikkumyy auton alle litistyy.....", silloin oli kyllä pokassa pitelemistä!
VastaaPoistaJa se naurattaa edelleen, että et luultavasti tänäkään päivänä tiedä kuka pukinpuvun alla oli vaikka sitä isompana niin kovin utelit....heh..
Se on niin ihanaa kun lapset odottaa ja odottaa, uskovat niin täysin siihen joulupukkiin. Lahjakasat nähdessään silmät loistaa <3 I love it <3
VastaaPoistaHenna: Heh, kyllä mää tiärän :D Mut hei, karmeinta joulussa on se, kun oma kummisetä on joulupukkina ;) Se niinku rikkoo sen illuusian kaikesta siitä taiaonomaisesta ;) heh heh heeee....
Meillä tässä keskusteltiin ekaluokkalaisen joululahjatoiveista, jotka oli selkeät eräänä päivänä kun koulusta saapui: kosketusnäyttö kännykkä, PS3, Nintendo ds-lite, Lego poliisiasema. Noooh, hetken siinä haukoin henkeäni listaa luettuani, ja pyörittelin silmiäni että tässäkö tämä kasvatuksen tulos sitten on :O No, hetken asiasta keskusteltuamme, kun olin jo meinannut möläyttää "ettei mitään pukkia ole, eikä mulla ole rahaa ostella", niin tajusin ettei poika edes tajunnut mitä listassaan luki. "No kun muutkin...".. Luimme lehtiä, mietimme yhdessä jne, niin johan sieltä tuli asioita mitä oikeasti voisi toivoa <3
Rankkaa :D Ja KUULEMMA rankemmaksi muuttuu ;D
Kamalin joulu... Oli, kun olin 8vuotias. Meidän kissa oli ollut todella sairas koko joulua edeltävän viikon. Joka aamu menimme sisaruksieni kanssa saunaan, jonne kissalle oli laitettu rauhallinen nukkumapaikka, katsomaan olisiko kissa jo paremmassa kunnossa. Näin teimme myös aattoaamunakin. Yllätys oli surullinen, kun löysimmekin rakkaan lemmikkimme kuolleena pedistään. Aattoaamun jännitys ja odotus muuttuikin suunnattomaksi suruksi ja lemmikkimme hautajaisiksi. Jotenkin vanhempamme sai joulun kuitenkin tuntumaan joululta... Mutta tuo joulu on jotenkin jäänyt varsin tarkkana muistikuviini.
VastaaPoistaLapsuuden joulut eivät olleet mitään ihmeellisiä. 90-luvun lama painoi päälle, äiti teki joulut töitä hoitajana pyhäkorvausten vuoksi. Kotona vanhemmilla rahat tiukalla isän yrityksen kaatumisen vuoksi. Lahjoja ei montaa tullut, isä oli joulut humalassa, äiti tosiaan joulut töissä, joten minusta ei tullut ikinä joulu ihmistä. Parhaita jouluja ovat olleet aikuisiän joulut, kun on nähnyt lapsen riemun. Joulun valmistelu, pipareiden leipominen, korttien askartelu jne ja se joulupukin odotus
VastaaPoista